Tehokkuudesta, viinistä ja ystävistä

maaliskuuta 13, 2016

Ihme juttu, taas on sunnuntai. Tänään oli allekirjoittaneen vuoro nousta lapsen kanssa, mikä tarkoittaa että näin alkuiltapäivästä olen jo tehnyt yhtä ja toista. On pesty pyykkiä, siivottu keittiö, laitettu ruokaa, ommeltu lapsi sylissä (pojan mielestä näköjään parasta heti kuorma-autojen jälkeen), silitetty, katsottu kaksi jaksoa muumeja ja hoidettu asioita. 

Kyllä asia on niin, että aikaisin herääminen on näennäisestä ällöttävyydestään huolimatta yksi parhaita tekoja, joita ainakin itse voin mielialalleni tehdä. Mitä tapahtuu, jos ei nouse aikaisin? Toteat olevasi väsynyt, nukut yhdeksään, ja kas, ennen kuin huomaatkaan, kello on yksitoista. Ei enää kannata aloittaa mitään, päivä on jo käytännössä tässä! Sitten se toinen vaihtoehtoskenaario: nouset kuudelta ja olet uskomattomasta hidastelusta huolimatta hoitanut tenavan ja omat aamutoimesi sekä aamupalahommat jo ennen kahdeksaa. Uskomaton "mikään ei pysäytä meitsiä, pystyn kaikkeen ja hoidan koko vuoden askareet TÄNÄÄN" -fiilis!



Aina tämä aikaisen madon naappaaminen ei kuitenkaan kiinnosta. Yksi esimerkki oli eilinen - perjantai-iltana tapasin ystävän läheisessä viinikuppilassa lasillisen jos toisenkin äärellä.  Ja juuri kun pääsin kirjoittamasta siitä, ettei eri maiden vertailu ole mitenkään erityisen hedelmällistä puuhaa, oli pakko siinä hieman hymähtää. Perusannos on jotakuinkin kaksi desiä plus loraus, eikä kukaan siis kysy että laitetaanko 12 vai 16 cl. Viimeisen lasillisen kohdalla kysyin, voisinko saada puolikkaan annoksen, kun määräänsä enempää ei meistä kukaan pysty juomaan. Sain ja maksoin siitä kaksi (2) euroa. Kuppila oli ääriään myöten täynnä, me olimme selvästi nuorimmat asiakkaat, eikä kukaan ollut humalassa. Tästä tykkään: alkoholi on juoma siinä missä muutkin, sitä voi nauttia arkena ja juhlana ilman, että lasia tarvitsisi kallistaa kaksin käsin.

Viinin lisäksi tykkäsin myös ystävän seurasta. Joskus sitä luuli, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on löytää ystäviä. En nyt menisi ainakaan toistaiseksi allekirjoittamaan, niin mainioita tyyppejä elämääni on viime vuosina ilmestynyt. Niin sitä voi tavata vaikka spinning-tunnilla tyypin, jonka kanssa on ihan tasan samalla aallonpituudella. Parasta!

Es ist echt schon wieder Sonntag! Heute war ich dran mit früh Aufstehen, also habe ich schon recht viel erledigt. Ich stehe gerne früh auf, so habe ich das Gefühl, dass ich noch alles Mögliche erledigen kann. Wenn ich dagegen lang schlafe, denke ich dass es sich gar nicht lohnt, überhaupt irgendwas anzufangen. 

Saattaisit myös pitää näistä

8 kommenttia

  1. Mä olen ihan samalla tavalla aamuihminen. Tänään nukuin klo 11 asti, koska olin eilen siellä lasillisella jos toisellakin ystäväni kanssa, enkä ole vielä saanut oikein mitään aikaiseksi. Paitsi käytyä kävelyllä, se oli jo hyvä saavutus. Perjantaina taas kun heräsin seiskalta, olin tehnyt kaikki rästissä olevat hommat yhteentoista mennessä. Harmi, että aamuihmisyydestäni huolimatta tykkään myös nukkua ja lojua pitkään sängyssä, jos ei ole pakko mihinkään lähteä. :D

    Komppaan myös tuon pubikulttuurin suhteen! Keskieurooppalainen suhtautuminen sopii ainakin itselleni paljon suomalaista paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis kyllä mäkin nukun, jos olen väsynyt (ja ennen kersaa joskus vaikken ollutkaan, ne ajat ovat nyt ohi) ja jos on mun vuoro nukkua. Koska nämä päivät ovat nykyään harvassa, olen onnistunut pääsemään yli entisestä ongelmastani eli pitkään nukkumisesta välittömästi aiheutuvasta pahasta tuulesta. Ehkä suurempi ongelma on nykyään se mysteeri, mitä niille aamupäiville usein tapahtuu - sitä herää aikaisin tarmokkaana, ja sitten yhtäkkiä kello onkin ties mitä ja ainoa tehty asia on luetut sähköpostit. Onnekseni on tuo lapsi, jonka kanssa voi kyllä siivota, kokata ja tehdä muita tarpeellisia askareita, mutta tietokoneen käynnistäminen tai puhelimen räplääminen eivät onnistu ilman pikku apulaista.

      Poista
  2. Mä en oo kyllä aamuihminen ja vaikka heräisin neljältä aamulla en saa mitään aikaiseksi jos ei ole pakko :D Mä lämpenen pitkin päivään ja parhaimmillani olen iltapäivällä tai jopa illalla :D

    Espanjassa ei myöskään mitata juomia, on edullista ja eikä porukka ole laitamyötäisessä. Se suomalainen mittakupilla mittaaminen on kyllä huvittavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi humalahakuisen juomisen puuttuminen on kyllä kertakaikkiaan tosi kiva juttu. Tai tokihan ihmiset ovat täälläkin joskus humalassa, mutta emme kuitenkaan liiku lainkaan samoissa sfääreissä kuin Suomessa. Kaupassakin saattaa olla ständi vaikka jonkun liköörin maistattamiseen ilman yhtään maistajaa. Kaikkea alkoholia ei ole pakko juoda :)

      Mun mies on myös ilta-aktiivinen. Meillä onkin aina välillä pieniä keskusteluja, kun hänen mielestään on hyvä idea alkaa vaikka tarkastaa meidän vakuutussopimuksia ("tää on pakko hoitaa just nyt!!!1") siinä vaiheessa, kun itse olisin jo siirtymässä nukkumaan ;)

      Poista
  3. Vielä yksi aamuihminen ilmoittautuu! Väittäisin tämän kulkevan suvussa, ellei veljemme olisi yökyöpeli, mutta ehkä kaikissa perheissä tarvitaan joku musta lammas? Kummasti kyllä herääminen helpottuu aikaisinkin näin kevättä kohden, kun ei tarvitse käynnistyä pilkkopimeässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ketäs se yllättää ettei veljemme ole tässäKÄÄN ihan samoilla linjoilla!

      Poista
  4. Melkein missasin koko blogipäivityksen! Totta joka sana <3

    VastaaPoista