Kiirettä lomalla

elokuuta 06, 2014

Kumma juttu, että vaikka tässä ollaan nyt oltu ikään kuin lomalla jo kuukausikaupalla, on silti vaikeaa rentoutua. Askareissa on tietty jo töissäkäynnin ajalta tuttu suorittamisen maku, johon on tullut nyt vauvan myötä vielä oma lisänsä. Asioiden on tapahduttava nyt just eikä hetken päästä, koska sillä on ihan kohta nälkä / se varmaan huutaa kohta / jos ei nyt just mennä niin sille tulee taas nälkä / haluan just nyt nukkumaan - tai sitten klassikko koska mä nyt vaan sanon että tämä on hoidettava just nyt. Vauvaperhe-elon alussa osa näistä olikin ehkä ihan puolittain järjellisiä tai ainakin järkeenkäypiä syitä hoppuiluun, mutta oikeasti olemme jo oppineet vauvan kanssa aika paljon toisistamme ja ennakoinnista on tullut huomattavasti helpompaa. Ja mitä sitten vaikka hommat viivästyisivät? Eipä useimmiten paljon mitään.

Kun hoppuilun lisäksi vielä seinätkin alkoivat kaatua päälle tässä kaikesta kotona luuhaamisesta johtuen, oli korkea aika siirtyä kunnon lomalle Suomeen. Usein sitä vaan tarvitsee irtiottoa arkisista ympyröistä, ja niin tälläkin kertaa. Lopullisesti sain rentouduttua mökillä, kuten melkeinpä aina. Mukavan lisän lomaan toi myös se, ettei läheskään joka paikassa ollut tarjolla wlania, joten puhelimella ei päässytkään nettiin. Eipä sitä olisi mihinkään kaivannutkaan, ja oli aika ihanaa keskittyä facebookin selailun sijaan johonkin ihan muuhun.

Siinä mökillä järvelle tuijotellessani mietin, miksei lomalaisen sisäistä rauhaa ja zen-oloa saisi muka otettua edes osittain mukaan myös kotiin. Pari vuotta sitten kesäloman jälkeen sovimme miehen kanssa olevamme lomalla myös joka arki-ilta ja kaikkina viikonloppuina. Ihan samoja juttuja tehtiin kuin aina ennenkin, mutta jotenkin se arkinen kokkailu tai vaikka siivoaminenkin tuntuivat heti paljon makoisammilta, kun takaraivossa ei jyskyttänyt se perinteinen pakko saada vielä kokattua huomisen eväät. Liikenteessäkään ei tarvinnut menettää hermoja, kun keskittyi ajattelemaan että mitäpä pienistä, meikä on lomalla. Eihän tuota sisäistä rauhaa nyt loputtoman kauan kestänyt, mutta jonkin aikaa kuitenkin, ja kutsuisinkin kokeilua onnistuneeksi. Ajattelin yrittää samaa tänäkin vuonna. Nythän rentoutumisen taito on myös entistäkin tärkeämpi, koska en halua hukata niin nopeasti ohi meneviä hetkiä pienen kanssa siihen, etten malta pysähtyä ja ihan vaan vaikkapa makoilla jokeltelevan ukon kanssa lattialla sen ikuisen suorittamisen sijaan. Ehtii sitä kiirehtiä taas myöhemminkin, jos siltä tuntuu. Nyt tärkein on kuitenkin tässä hetkessä.

Saattaisit myös pitää näistä

2 kommenttia

  1. Hyvin sanottu, ja aika hyvä vinkki tuo, että ajattelee olevansa lomalla myös viikonloppuisin. Liian usein tuntuu, että stressaa asioista, jotka "pitää tehdä", vaikka oikeasti ainoa, joka niitä minulta vaatii, olen minä itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi tekemättömistä hommista stressaaminen on suorastaan perisyntini. Tosi typerää etenkin kun en ole mitenkään erityisen aikaansaava tyyppi! Lomamoodi on toistaiseksi toiminut hyvin :)

      Poista