Torstaiturinat
syyskuuta 23, 2010
Tänään lähes rakensin töissä ensimmäisen OLEDini. Lähes, koska ei lainkaan yllättävästi, mutta sitäkin perinteisemmin puolet työvaiheista jäi suorittamatta syystä että yhden laitteen yksi mystinen osa oli rikki. Huomenna yritetään saada setit tehtyä loppuun, ehkä lopulta tuloksena on myös valoa ja loistetta! Mahikset ois 16 pieneen keltaiseen valoon, katotaan mikä on onnistumisprosentti.
En ollut suunnitellut tälle illalle mitään sen kummempaa kuin ruokaostokset, mutta päivän aikana selvisi, että treffaan vaihtovuoden aikaista tuttua pariskuntaa, ovat pikaisella vierailulla kaupungissa. Mennään syömään Kartoffelhausiin eli perunataloon, josta saa ylläripylläri erinäisiä perunaruokia. Vinkeänä yksityiskohtana mainittakoon että käytiin siellä syömässä Renén kanssa joulukuussa päivänä, jona meistä tuli vähän myöhemmin pariskunta :) Tän jälkeen ollaan käyty erinäistenkin tyyppien kanssa maistelemassa perunaisia settejä. Nyt tosin annoksen löytäminen on hiukan haastavaa, koska maha hermostuu jos syön 1) rasvaa tai 2) liian paljon kerralla. Molemmat asiat lienee nääs kirjattu ravintolan reseptikokoelman kärkeen. Noh, katsotaan. Harkitsen uuniperunaa.
Päivän epic fail tapahtui aamusta. Olin olevinani niin pirun fiksu ja iskin pyykit koneeseen ajastimella. Tokihan ajastin menemään niinkin tehokkaasti, etten ehdi saada puhtaita asioita pois koneesta ennen kuin pitää jo olla keskustassa puhumassa englantia huoh. Koska pyykkien ripustaminen on ikkunoiden pesun ja kylppärin pölyjen pyyhkimisen jälkeen ehkä ykkössuosikkilempparikotityöni, ootan erityisen innolla asian parissa puuhastelua saapuessani rättiväsynä kotiin. Yngh. Just näitä tilanteita varten on tympeetä olla yksin kotona, kert ei voi nakittaa toista osapuolta hommaan!
Tänään on saatu hyviäkin uutisia. Keväällä valmistunut ja siitä lähtien töitä etsinyt kaverini on vihdoin löytänyt paikan! Juttu on erityisen iloinen koska tiedän tasan tarkkaan miten tympeetä on kökkiä päivät yksin kotona tyhjän panttina kuukausikaupalla. Siispä asian kunniaksi vielä neidille virtuaalinen kukkakimppu, ollos hyvä! Erityisen tarpeellinen jos täkäläinen kanssa-asukas kuuluu siihen ikävän yleiseen miesten heimoon, joka ei ymmärrä kukkien tuomisen tarpeellisuutta juhla- ja muissakin tilanteissa. Huomenna pitäis taas sataa, joten väriläiskä toimii kätevästi myös aseena harmautta vastaan.
3 kommenttia
Kiitos!! :) Joo, ei tullut kukkakimppua, mutta heti eilen tuli kyllä jo kutsu illalliselle, mikä nautittiin siis erittäin hilpeissä tunnelmissa, ja lämpimis, oli meinaan ihmeen lämmin ilta istua ulkona syömäs. Niin ja hei, sektit on hankittu viikonlopuksi ;)
VastaaPoistaMissä on kukkia miehille tuovat naiset sitten, kysyn vaan :)
VastaaPoista-- Touko
Touko, sijaintia en tiedä mutta oletan että vielä harvemmassa kuin naisille kukkia tuovat miehet. Syitä lienee monia, mutta yksi suurimmista vois olla se, ettei kimppu ehkä sais keskivertomiehessä välttämättä aikaan sen suurempia hurraahuutoja. Näin ihan vaan päästäni heitin.
VastaaPoistaElla, jee, sekt kuulostaa aina hyvältä! Jonkinlaista palkintoa taidetaan myös tarvita palloiltuamme päivän vesisateessa, ainakin jos keli on huomenna samanlainen kuin tällä hetkellä... Pah.