Ryhtyisitkö sinä ostolakkoon?

elokuuta 10, 2018

ostolakko, minimalistinen sisustus, minimalismi, yksinkertaistaminen
Mitä jos päättäisin olla ostamatta mitään, mitä en ehdottomasti tarvitse?

Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että päätimme tässä keskittyä talousasioihin aiempaa tehokkaammin. Rahaa jää tietenkin enemmän säästöön ja sijoitettavaksi, jos sitä kuluttaa vähemmän. 

Pian innostuin myös raivaamaan kaappejamme. Huomasin kaksi asiaa: ensinnäkin, miten suuri osa joka paikan täyttävästä tavarasta on lopulta täysin yhdentekevää ja toisekseen, miten vaivalloista on päästä kerran hankitusta tavarasta eroon. Kuka haluaisi vaatteeni, käyttämättä jääneet Aarikan korut, vuosia unohduksissa olleet tuikkulyhdyt, kerran luetut tai kokonaan lukematta jääneet kirjat ja anopilta saadut, edelleen pakkauksessaan olevat cake pops -muotit? Minne nämä kirotut tavarat voi viedä ilman, että se vaatii älytöntä määrää vaivannäköä? Ja pääseekö kaikesta kestävästi eroon edes vaivoin?

Katsonpa minne tahansa täällä asunnossa, näen tavaraa. En ole koskaan mieltänyt itseäni tai miestäni kerskakuluttajiksi, ja kerron mielelläni itselleni ja muille ostavani ajattomia ja klassisia juttuja, jotka kestävät aikaa. Totuus on kuitenkin, että tulojemme noustessa viime vuosien aikana myös kulutus on kasvanut. Melkeinpä jokaiselle ostokselle on kyllä tarvittaessa löytynyt helposti syy (sellaisiahan saa aina keksittyä), mutta kuinka moni hankinta on lopulta ihan oikeasti käsi sydämellä tarpeellinen? Epäilen, että aika harva.

Ilman sen kummempaa etukäteissuunnittelua tai tiukkoja sääntöjä päätin kokeilla jättää kaikenlaisen tavaran ostamisen väliin. Tätä on jatkunut nyt kaksi kuukautta, eikä vielä tee mieli ryhtyä himoshoppaajaksi. Kylppärin kaapissa on edelleen enemmän purkkeja kuin mitenkään tarvitsen, ompeluhuoneen kaapissa kankaita useaksi vuodeksi, eikä vaatteistakaan ole pulaa. 

En ole mikään tiukkis: jos jotain tarvitaan oikeasti, sen voi ostaa. Siinä tapauksessa yritän löytää tavaran ensin käytettynä - mikä onnistuu varsin usein. Yhden vetoketjun ostin uutena, kun sellainen sattui uupumaan. Kaupasta löytyivät myös tarhakengät pojalle pieneksi jääneiden tilalle, vaikka olisihan niitä saanut käytettynäkin jos olisi hieman etsinyt. Hankin myös kaksi imetysyöpaitaa, koska en kertakaikkiaan jaksanut ommella niitä itse. 

Näin maailman ylikulutuspäivän jälkeen ostolakko tuntuu tietenkin varsin sopivalta. Yhtä suuri motivaatio on kuitenkin myös oman elämämme helpottaminen: jos tavaraa ei jatkuvasti kanna sisään asuntoon, sille ei myöskään tarvitse löytää säilytystilaa eikä sitä tarvitse järjestellä. Rahaakin on jäänyt ihmeen paljon säästöön ihan huomaamatta. Ja jos mietin, mikä elämässä on oikeasti tärkeää tai millä on minulle oikeasti väliä, ei se lista täyty esineistä vaan jostain ihan muusta.

Jännittävää tässä kokeilussa on se, miten jatkuvaan ostamiseen onkin tottunut. Tässä parin kuukauden aikana olen jo ehtinyt huomata, miten ensimmäiset viikot ostamatta mitään kuluivat helposti, mutta sen jälkeen sormia alkoi syyhytä. Huvittaisi ostaa jotain vauvalle! Emmekö kuitenkin tarvitsisi imetystyynyä? Ooh, miten hienoja reppuja mainostettiin Instagramissa! Ostan tämän luonnonkosmetiikkadödön loppuneen tilalle, enkö hankkisi samalla myös kaiken muun samalta merkiltä kun olen nyt kuitenkin tilaamassa? Ja sitten oli tietenkin koko Suomea puhuttanut muumimukikeissi. Pysyin päätöksessäni enkä edes yrittänyt hankkia.

Katsotaan miten onnistun jatkamaan! Oletko itse harkinnut vähentäväsi hankintoja? Jos, miten se onnistui?

***
Samaan aiheeseen liittyen aiempi kirjoitukseni: 

Saattaisit myös pitää näistä

6 kommenttia

  1. Ostolakkoon en varmaan lähtisi sillä se vaatis kyllä sellasta luonteenlujuutta mitä multa ei löydy :D Itse koen, että on jo tosi hyvä jos tekee parempia valintoja eikä osta turhaa vaan vain tarpeeseen. Välttelen ketjuliikkeitä ja ostan laadukkaampia sekä ajattomia vaatteita, lastulevyn sijaan valitsen puun, mieluiten kotimaassa valmistetun tuotteen jne. Tämähän näkyy tietty hinnassa, mutta toisaalta silloin hankintaa harkitsee enemmän ja ostaa harvemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei löytyisi kyllä meikäläiseltäkään mihinkään tiukkislakkoon vaadittavaa luonteenlujuutta... Siksi tämä oma onkin tämmöinen kevytversio :) Samoilla linjoillahan me oikeastaan mennään: jos jotain ostaa, sen olisi hyvä olla pitkälti harkittua, laadukasta ja kestävää.

      Poista
  2. Niin mielenkiintoista lukea, että muutkin pohdiskelevat samoja asioita! Olen todella tietoinen kulutuskultuurin haittapuolista, mutta joskus shoppailuhimo kuitenkin iskee. Silloin usein auttaa se, että teeskentelen vain, että olisin shoppailemassa. Tarkistan vaikkapa tuntikausia vaatteita nettikaupoissa, vertaan ne, laitan ne ostoskoriin, otan ne ulos ostoskorista... seuraavana päivänä saatan jatkaa. Mutta jossain vaiheessa olen yhtäkkiä kyllästynyt eikä kysytyt kamat oikein enää kiinnosta.

    Mutta kun käyn Suomessa on aina TODELLA vaikeaa olla ostamatta jotain hienoa vaikkapa Pentikista tai Iittalasta... Tänä vuonna ostin keittiöpyyhkeen, vaikka en yhtään olisi tarvinnut sitä :-/. Ihan turha ostos kyllä...

    Ihmettelin muuten myös, onko näin, että olen ostannut enemmän, sen jälkeen kun tulot olivat nousseet. Tuntuu siltä, mutta ilmeisesti ei kuitenkaan aina pidä paikkansa (onneksi!). Kirjoitin ylös, kuinka monta vaatekapaletta minulla on, kuinka vanhoja ne ovat ja kuinka monet ostin joka vuosi. Kävi ilmi, että keski-ikä on noin 6 vuotta ja että viime viiden vuoden aikana olen joka vuosi hankkinut noin 7 vaatekapaletta (alushousuja, sukkia ja sellaista pientä ei ole laskettu mukaan). Minua kiinnostaisi, onko tämä nyt "hyvä" vai "huono" tulos? Kuinka monta vaatekappaletta muilla on ja kuinka kauan he käyttävät niitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin ostetaan Suomesta AINA tavaraa! Matkalaukku on poikkeuksetta täynnä kotimatkalla... Vain kaupat ovat hieman muuttuneet vuosien varrella. Aluksi mukana oli joka kerta Iittalaa, kunnes se vaihtui Marimekkoon. Viimeksi visiitti Iittalan tehtaanmyymälään osoittautui kyllä taas varsin kohtalokkaaksi... Ja keittiöpyyhkeitäkin tarttui mukaan, vaikkei niitä totisesti olisi tarvittu täälläkään! Hohhoijaa...

      Me ollaan ostettu viime vuosina lähinnä useita isompia hankintoja kuten huonekaluja, mutta kyllä kaikenlaista sälääkin on tullut hankittua kun ei ole ollut tarvetta katsoa hintoja samaan tapaan kuin aiemmin. Jos puhutaan vaatteista, en usko ostaneeni niitä sinänsä välttämättä enempää tulojen kasvettua, mutta keskihinta on kyllä aivan varmasti noussut. Ja toisaalta kyllä itse asiassa töiden alkamisen aikoihin ja jälkeen tuli hankittua toimistokelpoista tavaraa.

      En millään usko että 7 vaatetta per vuosi on mitenkään päin paljon verrattuna keskiverto-ostajaan! Pitäisikin tehdä sama katsaus omaan vaatekaappiin. Tosin oon juuri karsinut sieltä niin paljon vaatetta, että tulos olisi varmaan vääristynyt alakanttiin. Mutta oon varmasti viimeisen vuoden aikana jo ommellutkin ainakin 8 vaatetta itselleni.

      Poista
  3. Haa, onpa hyvinkin mietteissä ostolakko ja nimenomaan yhtenä isona kimmokkeena toimi se, kun huomasin tulotason noustua päivittäväni asioita ihan muuten vaan. Vaikka omalla kohdallani monen as(t)ian "päivitys" sujui esim. nettikirpparin kautta, eihän sille ole lopulta mitään järkiperustetta miksi toinen Iittala lähtee ja toinen tulee tai miksi pyyhkeiden pitäisi olla marimekkoa. Omalla kohdallani olen tiukkisversion kannalla, ihan jo välttyäkseni jatkuvalta rajan vedolta ja huomatakseni mitä oikeasti tarvitsee.
    T. pullaajannainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korkeammat tulot on kyllä pahoja. On niin helppo ostella vaikka mitä kivaa, kun siihen on varaa! Mä uskon ja toivon, että meidän kohdalla ihan pelkkä tietoisuus asiasta auttaa jo vähentämään ostoksia, vaikken kyllä aivan tiukkisversioon lakosta nyt lähdekään. Tähän mennessä oon mielestäni onnistunut varsin mallikkaasti! On tosi mielenkiintoista huomata, että aihe on monelle ajankohtainen. Vertaistuki ja muiden ajatukset on tärkeitä!

      Poista