Kuinka kaksikielinen lapsemme alkoi puhua suomea
marraskuuta 13, 2017
Perheemme kielet jakautuvat seuraavasti: saksalainen mieheni puhuu pojallemme saksaa, minä taas suomea. Mieheni kanssa meillä on kotikielenä saksa. Lapsi kuulee saksaa tietenkin myös tarhassa ja muutenkin joka paikassa ympärillään, joten se on ollut alusta alkaen luonnollisesti paljon suomea vahvemmassa asemassa. Käymme joka toinen viikko Suomi-koulussa, mutta suomea puhuvia leikkikavereita poika tapaa muuten vain satunnaisesti.
Pitkään tilanne oli se, että puhuessani lapselle suomea hän ymmärsi selvästi kaiken, mutta vastasi saksaksi. Suomen puhumista piti vaatia, ja pyysikin poikaa usein toistamaan sanomansa suomeksi. Sitten koitti kesäkuu, ja Puolivälissä- sekä Viinikupla-blogeja kirjoittava Päivi saapui meille perheineen kylään muutamaksi päiväksi. Päivin tytär puhuu suomea hyvin, ja lapset leikkivät keskenään nätisti puhuen jonkin verran saksaa ja jonkin verran suomea.
Vieraiden lähdettyä oli selvää, että jotain oli tapahtunut. Yhtäkkiä ennen minulle saksaa puhunut poika alkoikin ihan oma-aloitteisesti puhua sujuvaa suomea! Kesälomalla hän keskusteli ongelmitta isovanhempien kanssa, ja sama on jatkunut siitä lähtien. Nyt hän puhuu minulle melkeinpä pelkästään suomea, ja se sujuu tosi hyvin. Kiitos siis Päivi että kävitte, ilmeisesti vierailunne naksautti pienen miehen päässä jotain!
Poika ymmärtää kielten eron ja kertoo usein isän osaavan saksaa ja äidin suomea. Lapselle puhun vain ja ainoastaan suomea kaikissa tilanteissa, myös jos paikalla on vieraita. Kieltäydyn myös lukemasta saksankielisiä kirjoja. Itse asiassa poika luulee, etten osaa lainkaan saksaa, vaikka puhunkin sitä hänenkin edessään usein muiden kanssa. Niinpä hänen mieltään painoi viime viikolla kovasti pärjäämisemme kahdestaan päiväkodin lyhtyjuhlassa, jossa puhutaan vain saksaa - enhän minä osaa sitä. Vakuutin, että hän voi auttaa, osaahan hän sekä suomea että saksaa.
Olen tosi iloinen lapsen kielitaidon kehityksestä. Koska hän puhuu nyt niin oma-aloitteisesti suomea, olen rohkaistunut korjailemaan ääntämistä ja saksasta suoraan käännettyjä, suomeksi kyseenalaisia lauserakenteita. Usein poikaa myös mitä ilmeisimmin laiskottaa, ja hän suomentaa saksasta suomeksi kunnollakin osaamiansa sanoja lisäämällä niiden perään i-kirjaimen. Niinhän suomi kieltämättä usein toimii lainasanojen kohdalla. Pienen ihmisen kielitaidon kehittymisen seuraaminen on kiehtovaa seurattavaa!
Vieraiden lähdettyä oli selvää, että jotain oli tapahtunut. Yhtäkkiä ennen minulle saksaa puhunut poika alkoikin ihan oma-aloitteisesti puhua sujuvaa suomea! Kesälomalla hän keskusteli ongelmitta isovanhempien kanssa, ja sama on jatkunut siitä lähtien. Nyt hän puhuu minulle melkeinpä pelkästään suomea, ja se sujuu tosi hyvin. Kiitos siis Päivi että kävitte, ilmeisesti vierailunne naksautti pienen miehen päässä jotain!
Poika ymmärtää kielten eron ja kertoo usein isän osaavan saksaa ja äidin suomea. Lapselle puhun vain ja ainoastaan suomea kaikissa tilanteissa, myös jos paikalla on vieraita. Kieltäydyn myös lukemasta saksankielisiä kirjoja. Itse asiassa poika luulee, etten osaa lainkaan saksaa, vaikka puhunkin sitä hänenkin edessään usein muiden kanssa. Niinpä hänen mieltään painoi viime viikolla kovasti pärjäämisemme kahdestaan päiväkodin lyhtyjuhlassa, jossa puhutaan vain saksaa - enhän minä osaa sitä. Vakuutin, että hän voi auttaa, osaahan hän sekä suomea että saksaa.
Olen tosi iloinen lapsen kielitaidon kehityksestä. Koska hän puhuu nyt niin oma-aloitteisesti suomea, olen rohkaistunut korjailemaan ääntämistä ja saksasta suoraan käännettyjä, suomeksi kyseenalaisia lauserakenteita. Usein poikaa myös mitä ilmeisimmin laiskottaa, ja hän suomentaa saksasta suomeksi kunnollakin osaamiansa sanoja lisäämällä niiden perään i-kirjaimen. Niinhän suomi kieltämättä usein toimii lainasanojen kohdalla. Pienen ihmisen kielitaidon kehittymisen seuraaminen on kiehtovaa seurattavaa!
12 kommenttia
Näitä odotellessa. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Kimi puhelee tällä hetkellä että kaikki on Papas, muutaman kerran on sanonut Mamas. Outoa mä puhun Kimille vain suomea. Isä ja Oma tietty saksaa.
VastaaPoistaKielen kehitystä on kyllä niin kiehtovaa seurata!
PoistaOlipas kiva lukea, kiitos tästä! Jännä kuinka se suomen puhuminen rupes yhtäkkiä luistaan. Mielenkiinnolla odotan, kuinka tämä meillä rupee sujuun. Poika menee englannin kieliseen tarhaan, minkäköhän lisän sekin tähän antaa? Mun täytyy kyllä vaan ruveta vielä yhtä johdonmukaiseksi kuin sinä, vaikka sanoisinkin, että olen parantanut sitä. Ja raaskia puhua seuraskin aina vaan suomea!
VastaaPoistaJohdonmukaisuus on kyllä ainakin meidän pojan kohdalla varmasti ihan ehdoton edellytys suomen oppimiselle - tuo tuntuu menevän aika pitkälti sieltä, missä aita on matalin. Jos äidille voisi puhua ihan yhtä hyvin saksaa, ei se varmasti edelleenkään puhuisi suomea mitenkään kunnolla. Nytkin ilmeisesti tarvittiin havainto siitä, että joku muukin puhuu tätä kummallista kieltä :) Mähän oon asettanut meille myös kiellon saksankielisille lastenohjelmille - ainoastaan suomeksi saa katsoa! Suomen puhuminen sujuu kyllä ihan luonnostaan nyt, kun poikakin puhuu paljon itse. Aluksihan musta tuntui kummalliselta puhua vauvalle yhtään mitään, kun se ei juuri vastaillut... Mutta nyt tuntuisi ihan väärältä puhua tuolle saksaa, kun se ei kuitenkaan ole mun äidinkieli. Suomesta on muodostunut meidän yhteinen kieli, ja tosiaan puhun sitä ihan kylmästi myös kaikkien muiden seurassa. Anoppia tämä ei selvästi aina miellytä, mutta tarpeen mukaan käännän sitten perästä saksaksi niin, että hänkin pysyy kärryillä.
PoistaHyvin kyllä olet johdonmukainen. Ja hyvä idea myös tuo lastenohjelmat vaan suomeks! Yle Areenat sun muuthan siitä taitaa tehdä helppoo. Taidan lähtee samoille linjoille. Olishan se harmi jos omaa laiskuuttani toinen ei opi kieltä hyvin! Tunnen nimittäin muita teidän pojan ikäisiä kakskielisiä, missä suomea ei tosiaan puhuta juuri ollenkaan. Mä skarppaan nyt sun mallin mukaan :)
VastaaPoistaMeillä on F-Securen Freedome, sen avulla voi hyvin katsella suomenkielisiä ohjelmia Areenasta ja myös Netflixistä. Peukku sille, jos teillä ei vielä ole! Menkää ihmeessä myös Suomi-kouluun jossain vaiheessa, kun se tuntuu sopivalta - me ollaan käyty nyt vuosi ja siitä tuntuu kyllä olevan hyötyä. Toi Bensheimin työssäkäyvien lauantairyhmä kokoontuu tosin vaan joka toinen viikko, jokaviikkoinen setti olisi tietty parempi. Mutta hyvä näinkin!
PoistaKiitos tekstistä! Opetan suomea saksalaisille, ja vaikka oppilaani ovat lastasi vanhempia, on kielen oppimisessa paljon yhtäläisyyksiä. :) Kirjoita toki lisääkin aiheesta!
VastaaPoistaOlepa hyvä! Suomen oppiminen näyttää kiinnostavan useampaakin, joten palaan aiheeseen varmasti vielä uudestaan :)
PoistaSe johdonmukaisuus on nimenomaan tärkeää. Tunnen kaksi perhettä, joissa lapset on kolmekielisiä ja hyvin toimii.
VastaaPoistaMeilläkin on ystäväpiirissä muutamia kolmekielisiä perheitä. Hyvin näyttää sielläkin toimivan. Jaksan aina ihmetellä lasten kykyä oppia uutta!
PoistaOn aina hienoa lukea tällaisista vanhemmista, jotka arvostavat kielitaitoa ja näkevät vaivaa lapsen kielenoppimisen edistämiseksi. Vähemmistöasemassa olevan kielen vahvistaminen ei aina ole helppoa eikä hauskaa, ja liian usein vanhemmat luovuttavat sen suhteen, että lapsi voisikaan omaksua sujuvan taidon useammassa kielessä (tietenkin jos lapsella on jokin oppimisen vaikeus, voi olla perusteltua keskittyä yhteen kieleen, mutta muuten lapsi voi hyvin oppia useita kieliä). Kaiken lisäksi pikkulapsivaihe on vielä helppo, enemmän haasteita tulee sitten, kun vähemmän käytössä olevalla kielellä pitäisi pystyä keskustelemaan myös muista kuin arkisista asioista. Opetan suomea maahanmuuttajille ja pidän toistuvasti palopuheita siitä, kuinka myös lapsen äidinkielen pitää saada kehittyä, jotta voi omaksua uutta kieltä. Pelkkä kotona keskustelu ei riitä, vaan kieltä pitää myöhemmässä vaiheessa myös opiskella.
VastaaPoistaKiitos kommentista! Uskon, että Suomi-koulu nousee meillä vielä tärkeämpään asemaan, kun lapsi tästä vähän kasvaa. Odotan jännityksellä, miten vaikeammat keskustelunaiheet sujuvat!
Poista