Olen kuullut huhuja lähistön söpöistä viinitarhakylistä ja muista pikkukaupungeista. Niiden lisäksi myös täällä kotikulmilla käyskentely (totuuden nimissä emme ole juuri muualle ehtineetkään) tuntuu ihanan erilaiselta. Aivan kuin sitä pysyisi hieman virkeämpänä nyt, kun ei ole vielä ehtinyt uppoutua rutiineihin ja hukata silmäänsä kaikille yksityiskohdille. Tai sitten tämä kaikki uusi vain edesauttaa ylikierroksille joutumista: niin tai näin, en ole ehtinyt enkä myöskään malttanut istua sohvalla sitten kesäkuun alkupäivien.

Kaikesta kiireestä huolimatta uusi arkikin tuntuu jotenkin helpolta ja kepeältä. Ja miksipä ei tuntuisi, käynnissä on aivan hurmaavan lämmin ja aurinkoinen loppukesä. Yritin tässä miettiä, milloin olen viimeksi pukeutunut pitkiin housuihin - en muistanut. Välihuomautuksena tosin mainittakoon, että vähän viileämmätkin lämpötilat olisivat sinänsä ihan jees - helteille sopivien byrookelpoisten vaatteideni valikoima on nimittäin naurettava, ja koska olen vielä nykyään töissä täydet viisi päivää viikossa ensimmäisten kuukausien kolmen sijaan, pitää loppuviikosta ihan keskittyä miettimään, mitä ihmettä sitä pistäisi päälleen. Kymmenen astetta vähemmän ja ongelmani olisivat huomattavasti pienempiä!

Kuvat ovat todistusaineistoa siitä, että olemme me kyllä kaikesta kiireestä ja keskittymiskyvyttömyydestä huolimatta ehtineetkin johonkin. Muinoin kesken pahimman muuttokaaoksen (asunnossa ei keittiötä, ei kylppärin kaappeja, sängyssä ei pohjasäleikköä, joka paikassa laatikoita) sisko saapui kylään. Koska sää oli mitä mainioin, sattui olemaan syntymäpäiväni eikä meitä totuuden nimissä kiinnostanut viettää aikaa kylppärin lavuaarissa talouden kahta laatikoista kaivettua lasia tiskaillen, päätimme siirtyä jonnekin. Nyt olemme siis nähneet ainakin Speyerin, lähistöllä olevan söpön pikkukaupungin. Havaitsimme rennon meiningin, pastellinvärisen keskustan ja kivan ison puiston. Tästä on hyvä aloittaa tutustuminen uuteen seutukuntaan!