Parasta ulkosuomalaisuudessa
kesäkuuta 08, 2016
Ulkomaille muuttamiseen liittyy monenlaisia asioita, niin positiivisia kuin negatiivisiakin. Paljon riippuu varmasti muuttajan henkilökohtaisesta tilanteesta: onko hyvät fiilikset, minne on muuttamassa, lähteekö yksin vai ehkä puolison perässä, muodostuuko kaveripiiri muista suomalaisista vai paikallisista. Minusta tuntuisi vaikealta listata vaikkapa kymmentä parasta asiaa Saksassa asumisessa, mutta suuret linjat ovat kyllä selvillä.
Ulkomaille muuttaminen on tehnyt minusta avoimemman. Suomi on pieni ja erittäin homogeeninen maa, ja vasta sieltä pois muuttaminen näyttää, miten suomalainen tapa tehdä asioita ei ole se ainoa mahdollinen saati sitten oikea, vaikka saattaa etenkin Suomen tilanteessa varsin hyvä ollakin. En ole mielestäni koskaan ollut erityisen ehdoton tyyppi, mutta nyt on jo todella selvää, että asioilla on monia puolia. Ihan erilaisilta vaikuttavat reitit johtavat usein samaan maaliin. Tämän tajuaminen on tehnyt elämästäni helpompaa: en viitsi hermostua pikkuasioista enkä aina suuremmistakaan, koska se on useimmiten kuitenkin tyhjänpäiväistä. Äitiyskin tuntuu yllättävänkin helpolta, koska tiedän, ettei ole olemassa yhtä ainoaa tapaa kasvattaa lapsi. Saksalaiset kotiäitiyttä ihailevat tahot tai suomalaiset vauvafoorumilaiset eivät kummatkaan saa juuri horjutettua mielenrauhaani, koska kyllä näistä lapsista näyttää kaikista kuitenkin kasvavan ihan täysjärkisiä ihmisiä.
Olen siis ymmärtänyt, että on olemassa useita totuuksia. Varmaan siksi olen oppinut luottamaan itseeni (toki mukana on myös iän tuomaa viisautta!). Osaan kuunnella itseäni ja tehdä siten, kuin parhaalta tuntuu. Suomalaiset normit eivät niin sido muualla asuvaa, ja myös uuden asuinmaan kuvioita voi tarkastella pienen etäisyyden päästä.
Ulkomaille muuttaminen on pakostakin siirtymistä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Suomesta pois muuttaminen on tehnyt minusta rohkeamman, tai ainakin tuonut luottamusta omiin kykyihini. Epävarmempien vuosien jälkeen voin selkä suorana ja käsi sydämellä julistaa, etten usko, että on olemassa juuri mitään, mitä en voisi oppia, jos haluaisin ja yrittäisin.
Ihan parasta ulkosuomalaisuudessa on myös se, kun kotiutuu uuteen maahan. Suomi on kotimaani ja tulee aina pysymään sellaisena, mutta Saksa on myös kotoinen ja tärkeä ihan niinkin pitkälti, että harkitsen kaksoiskansalaisuuden hankkimista. Ontuva vertaus: toista lastaan odottavat ihmettelevät, miten uutta tulokasta voi rakastaa yhtä paljon kuin esikoista: mahtuuko sydämeen vielä lisää? Ulkomaille kotiutunut taas saa yhden kotimaan rinnalle toisen, erilaisen mutta silti rakkaan.
Im Moment bin ich viel zu faul, um die Texte ins Deutsche zu übersetzen! Heute ging's um das Beste an Wohnen im Ausland. Man wird weltoffener und versteht, dass es sehr selten nur eine Wahrheit gibt. Schön ist das!
22 kommenttia
"Olen siis ymmärtänyt, että on olemassa useita totuuksia. Varmaan siksi olen oppinut luottamaan itseeni (toki mukana on myös iän tuomaa viisautta!). Osaan kuunnella itseäni ja tehdä siten, kuin parhaalta tuntuu. Suomalaiset normit eivät niin sido muualla asuvaa, ja myös uuden asuinmaan kuvioita voi tarkastella pienen etäisyyden päästä." Olen niin samaa mieltä :) Samaten voin allekirjoittaa omalta osaltani, että olen myös paljon rohkeampi kuin ennen. Osa ihan varmasti iän ja äitiydenkin tuomaa kasvua, mutta ulkomaille muuttamisella on iso vaikutus myös. Minulla on myös tunne, että tulen selviämään kaikenlaisesta, kun kerran selvisin ummikkona tänne muuttamisestakin ihan suht kunnialla :D
VastaaPoistaJoo, kyllä kaikesta selviää, mutta sen uskoo usein vasta kun on joutunut ainakin kerran vähän yrittämään :)
PoistaJuurikin näin: "... voin selkä suorana ja käsi sydämellä julistaa, etten usko, että on olemassa juuri mitään, mitä en voisi oppia, jos haluaisin ja yrittäisin."
VastaaPoistaMä olin joskus kahdeksantoistavuotiaana myös vankasti tätä mieltä, teinin loppumattomalla itsevarmuudella varustettuna, mutta sitten tapahtui Jotain. Onneksi löysin tämän puolen itsestäni taas, kyllä usko itseen helpottaa ihan kaikkea!
PoistaJotenkin kun on kaukana tutusta ympäristöstä, itsestään vaan löytää aivan uusia voimavaroja ja luonteenpiirteitä. Olen aivan samaa mieltä! Tämä oli kyllä mukava haasta, näitä jaksaa lukea loputtomiin :) http://www.rantapallo.fi/laurasitinerary/2016/06/08/parasta-ulkosuomalaisuudessa/
VastaaPoistaJoo, mäkin kävin nyt innoissani lukemassa kaikki muut tähän asti tulleet tekstit!
PoistaVoi miten osuvasti kuvasit tuota kahden rakkaan, mutta erilaisen kotimaan yhdistelmää! Itsellä tämä konkretisoitui viimeksi Helsinki-Vantaalla. Kahden viikon suomiloman jälkeen odottelin paluulentoa haikein, ristiriitaisin tuntein, kunnes kanssamatkustajien joukosta alkoi kuulua sveitsinsaksaa. Siinä tuli niin yllättävän kotoisa ja sydäntä lämmittävä fiilis, että sitten en millään enää malttanutkaan odottaa pääseväni takaisin kotiin :)
VastaaPoistaEikö olekin ihan paras tunne! Mä laskeudun Helsinki-Vantaalle usein lähes kyyneleet silmissä (viimeksi koneessakin oli yltiöisänmaallisia Finskin uuden koneen mainoksia, joissa vilahteli järviä ja ties mitä, lähes poksahdin rakkaudesta Suomeen), mutta niin vaan lennän mielelläni myös pois ja laskeudun Frankfurtiin. Saksaan saapumiseen ei niinkään liity tunnekuohua, ennemminkin semmoinen lämmin olo että nyt päästään taas kotiin. Molempi parempi! :)
PoistaLuonnostelen juuri omaa postausta. Hyvin paljon taas samoja ajatuksia. Mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen tosiaan kasvattaa. Tuon Suomen homogeenisyyden olin minäkin maininnut, ja sen, että asioita voi tehdä enemmän kuin yhdellä oikealla tavalla.
VastaaPoistaJoo olisin voinut kyllä kirjoittaa itse kaiken, mitä tuolta sun tekstistä just luin!
PoistaSatuitko lukemaan
VastaaPoistahttp://www.libera.fi/blogi/euroopasta-katsottuna-suomi-ei-nayta-houkuttelevalta/ ?
En ollut kyllä törmännyt tekstiin aikaisemmin, mutta luin sen nyt. Enpä väitä etteikö siinä olisi perää...
PoistaTodella samanlaisia tunnelmia täällä! Kirjoitat tosi kauniisti Oili, oonhan minä tätä nyt kehunut aikaisemminkin. Erityisesti tykkäsin tuosta "ontuvasta vertauksesta", ulkomaille kotiutunut taas saa yhden kotimaan rinnalle toisen, erilaisen mutta silti rakkaan. Toisaalta lähteminen kyllä myös lisää juurettomuuden tunnetta, enää ei tiedä mitä kutsuisi oikeaksi kodiksi. Jossain vaiheessa nimittäin tajuaa, että elämä voi olla hirmu hyvää ihan missä vain!
VastaaPoistaKiitos! Kehuja on aina mukavaa saada :) Tosta juurettomuudesta: luulen, että jos me olisimme pariskuntana / perheenä yhtään liikkuvaista sorttia (mitä siis emme totisesti ole) tai etenkin, jos asuisimme kolmannessa maassa, jossa olisimme molemmat ulkomaalaisia, olisi olo helpostikin vähän juureton. Nyt en ole sitä ihme kyllä kokenut, ehkä koska muutin toiseen maahan vain kerran. Kasvattelen tässä uusia juuria vanhojen suomalaisten viereen!
PoistaTää on mielenkiintoinen pointti! Mä en jotenkin miellä itseäni lainkaan liikkuvaiseksi 'maailmankansalaiseksi' vaan enemmänkin hiukan kotihiireksi joka kotihiireilee Saksassa. Varmaan kyse on juurikin juurista (hehheh), mä luulen tarvitsevani sellaiset. Ns. kolmannessa maassa asuessa mulla olisi varmasti aika orpo olo.
VastaaPoistaT. uskollinen salalukijasi naapurista aka Irene
Joo mä luulen, että mulle sopiikin paremmin tämä toisen puoliskon kotimaassa asuminen. Tykkään erityisesti just siitä, miten oppii tuntemaan Saksaa maana ja saksalaisia ihmisinä ja pääsee pikkuhiljaa sisälle heidän kollektiiviseen ajatusmaailmaansa. Asia ois ihan eri, jos eläisi ns. irrallisena molemmille vieraassa maassa. Silloin syvempi tutustuminen maahan olisi paljon vaikeampaa ja ehkä tuntisi olonsakin ulkomaalaisemmaksi. Mä en todellakaan mieti päivittäin olevani ulkkari täällä! Hyvä niin.
PoistaP.S. Joko ootte lomalla?!
PoistaNo ollaan!!1 Tänään on pyykätty ja pakattu raivolla ja huomenna aamulla Opelin nokka kohti Alppeja!
PoistaUuh! Ihkuu lomaa ja olkoon kisajumalat puolellanne! Hihkase kun ootte bäk :)
PoistaOi, mä niin allekirjoitan monta mainitsemaasi juttua, mutta eritoten tämän; 'Ihan erilaisilta vaikuttavat reitit johtavat usein samaan maaliin. Tämän tajuaminen on tehnyt elämästäni helpompaa: en viitsi hermostua pikkuasioista enkä aina suuremmistakaan, koska se on useimmiten kuitenkin tyhjänpäiväistä.'Ja varsinkin sen, että muuttaminen on tehnyt itsestä rohkeamman.
VastaaPoistaMä pidän itseäni erittäin onnekkaana, kun voin sukkuloida kahden maan väliä :).
Ihanasti kirjoitettu juttu!
Mäkin tunnen olevani todella onnekas! Ulkomaille lähteminen oli ehdottoman kannattava peliliike.
Poista<3 Luen nyt oman kirjoituksen jalkeen muiden blogeja. Meilla monella ulkosuomalaisella on sama punainen lanka, muotoiltuna omaksi. Yhdyn taysin edelliseen.
VastaaPoista