Eilen piipahdimme Wiesbadenissa kavereiden luona brunssilla. Saavutettuamme pisteen, jossa kukaan ei enää voinut syödä yhtään mitään, lähdimme kävelylle. Marraskuu on ollut ihmeellisen lämmin, ja asteita on ollut parhaimmillaan yli viisitoista (tämä selittää mm. sen, miksei tässä blogissa ole liiemmin nähty mitään joulufiilistelyjuttuja, pääni sisällä kun on menossa syyskuu). Meidän arkemme on ollut jo hetken aikaa sellaista, ettei aikaa tai viitseliäisyyttä kävelyretkille ole juuri ollut. Siksi olikin erityisen mukavaa käydä tutustumassa Wiesbadeniin hieman myös jalkaisin. Huomasin yllätyksekseni miettiväni, että kyllä tämä marraskuukin voi olla varsin mukavaa aikaa. Ruksia seinään ja kiitos säiden jumalille!

Am Sonntag waren wir in Wiesbaden bei Freunden zum Brunchen eingeladen. Irgendwann kam der Zeitpunkt, wo niemand mehr essen konnte, und wir sind spazieren gegangen. Es ist zur Zeit so warm, dass ich mich selbst überrascht habe und gedacht habe, dass November doch gar nicht so schlimm ist.