Onnellisuudesta ja tavoitteista

toukokuuta 26, 2013


Meillä väitöskirjaprosessiin kuuluu artikkelin julkaiseminen jossain vertaisarvioidussa alan lehdessä. Väikkäri itsessään on ainakin meidän ryhmässä aika itsenäistä puuhaa. Alussa annetaan suunta ja pari ideaa, joita jatko-opiskelija lähtee sitten itse työstämään kohti valmista väitöskirjaa. Nythän on tietenkin niin, ettei hommat koskaan suju aivan ideaalilla tavalla, ja muistanpa itsekin kironneeni useaan otteeseen, että nyt ei kyllä näytä siltä, että moinen artikkeli syntyy koskaan, ja sen vaan sanon että jos niin käy, niin sitten kyllä skumppa virtaa ja musiikki soi, lievästi sanottuna.

No, perjantaina lähetin tekstin lehteen arvioitavaksi ja jäin odottelemaan arvioijien tuomiota korjaustarpeesta ja julkaisukelpoisuudesta. Ottaen huomioon, että julistin aikanaan pitkin turuja ja toreja kaiken muuttuvan autuaaksi sit kun vaan saan sen artikkelin, oli lähetysprosessi ihan käsittämätön antikliimaksi. No niin, eihän tästä teksistä saa aikaan varmaan edes yhtä lukua itse väikkäriin, eikä tässä nyt muutenkaan ole syytä mihinkään tuuletuksiin kun hommat on ihan levällään. Sama ilmiö toistuu oikeastaan joka kerta, kun jotain horisontissa siintävää, oletettavasti autuaaksi tekevää tapahtumaa odottaa kuin kuuta nousevaa. Sit kun vaan saan oman alan kesätöitä niin kaikki ongelmani ratkeavat! Sit kun tää kirottu diplomityö valmistuu niin sanon vaan että varaan pöydän parhaasta ravintolasta jonka keksin ja ah sitä autuutta! Sit kun vaan löydän väikkäripaikan niin tulevaisuuden epäselvyydet ovat poissa hups vaan! Sit kun kirjoitan vihdoin artikkelin niin ah sitä juhlan tunnelmaa!


Oikeastihan käy niin, että ne kesätyöt saatuaan alkaa stressata seuraavan vuoden opinnoista, lopputyöpaikan löytämisestä ja siitä, ettei ehkä tee niitä töitä riittävän hyvin. Dippatyön valmistuminen taas ei aiheuta minkäänlaisia ah jes vihdoin, vuoren kokoinen kivi poistui sydämeltäni -tuntemuksia, kun seuraavan askeleen epäselvyydet painavat jo mieltä. Väikkäripaikan saaminen taas luonnollisesti tuo mukanaan erinäisiäkin uusia sit kun -ajatuksia, jotka tuskin loppuvat työelämään siirtymisen yhteydessä.

Olen ollut tähänastisen elämäni aikana ainoastaan kerran puhtaan onnellinen ja ylpeä saavutuksestani ilman minkäänlaista huolen tai realismiksikin kutsutun tulevien haasteiden tunnistamisen häivää. Tämä historiallinen hetki oli yo-juhlapäivä. Kädessä oli loistava todistus, päässä valkoinen lakki, taskussa opiskelupaikka ja mieli vielä sen verran nuori, että koko maailma tuntui olevan avoinna eivätkä mitkään tulevaisuuden realiteetit edes mahtuneet käsityskyvyn rajoihin. Tuo kerta pysyykin epäilemättä ainoana. Paremman elämän sateenkaaren päästä etsimisen sijaan yritänkin nyt muistuttaa itseäni siitä, että myöhemmin muistelen näitäkin aikoja lämmöllä. Sitten kun -ajatusten sijaan kerron itselleni, että juuri tämä on se hauska ja erityinen ajanjakso, josta kannattaa nauttia sellaisena kuin se on. 

Saattaisit myös pitää näistä

6 kommenttia

  1. Meillä on vain tämä hetki! Itse yritän opetella elämään hetkessä. En juurikaan suunnittele elämää eteenpäin. En edes tätä päivää, jos se ei ole aivan pakollista. Pienten lasten kanssa ei voinut juurikaan suunnitella muutamaa hetkeä eteenpäin ja nyt vanhemmiten (50+) murrosikäisten lasten kanssa ei enää jaksa. Teen sen mukaan asioita, miltä aamulla tuntuu ja voi olla, että aivan viime hetkillä täytyy muuttaa asioiden kulkua ja tehdä jotakin muuta kuin oli alunperin suunnitellut. En esim. ymmärrä ihmisiä, jotka voivat suunnitella lomaa kuukausia etukäteen, mitä silloin tekevät, tyypillisimmillään varaavat matkan jo vuoden etukäteen! Miten se on ylipäänsä mahdollista? T. Merja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mussa taas on ihan sisäänrakennettuna paljonkin suunnittelijan ominaisuuksia. Tykkään kyllä että on ees joku haju tulevista asioista, aivan liika spontaanius hermostuttaa. En näe siinä oikeastaan mitään ongelmaa, kukin tehköön itselleen parhaiten sopivalla tavalla. Lähinnä pitäisi yrittää elää hetkessä sen suhteen, ettei ajattelisi että tämä nykyinen tilanne on huono, mutta tavoitteen x saavutettua elämä muuttuu kuin taikaiskusta paremmaksi (ei ole sanottua, ettei juuri tämä hetki olisikin se koko elämäni kaikkein paras) tai lähtisi aivan liiaksi vähättelemään nykyisiä saavutuksia. Näihin molempiin mulla on luontaisia taipumiksia.

      Poista
  2. Minulla oli yo-juhlasta kahden päivän päästä pianon "tolppa-I" tutkinto, mutta edes se ei himmentänyt juuri tuota tunnetta jota kuvailet.

    Antikliimaksista huolimatta onnea artikkelin lähettämisestä! Ehkä viikon tai parin päästä huomaat että on aikaa jollekin muulle, tai muuten vaan tuntuu kuitenkin kevyemmältä.

    Kiitos tästä, pistipä miettimään omaa elämää, joka etenkin viime vuodet on ollut epävarmuudesta tai sit-kusta toiseen seilaamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sehän tässä vielä onkin, ettei tähän prosessiin ees liittynyt mitään suurempaa stressiä! Kirjoitin ton artikkelin ekan version jo ennen joulua, ja se roikkui ensin ikuisuuden ohjaajalla ja sitten proffalla. Välillä tein vähän korjauksia, mut ei tää kyllä mitenkään intensiivinen prosessi ollut. Katotaan nyt sitten kauan korjauksissa kestää. Kyse on varmaan muutamista kuukausista. Palaan asiaan :)

      Sulla on kyllä varmaan noita sitku-juttuja vaikka muille jakaa ton koko maahanmuutto- ja koeprosessin takia. Rispektit, jos et oo vielä aivan hautautunut niiden alle!

      Poista
  3. Voi että, niin samoja mietteitä, samanikäisiä (lähempänä 30 kuin 25) kun taidetaan olla. Juuri tänä aamuna väsyneenä mietin, että sitku olen lomalla ja sitku sitä ja sitku tätä.

    Kunnes päätin nauttia siitä sumusta, appelsiinituoremehusta ja päätin, että opettelen olemaan stressaamatta. Eihän siitä kokonaan pääse pois, mutta voin opetella nauttimaan hetkestä edes pikkiriikkisen enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Appelsiinimehusta! Mä oon alkanut ostaa aina sunnuntaiaamuiksi tuorepuristettua appelsiinimehua elämän juhlistamiseksi. Se toimii :)

      Noin niinku muuten tänään on taas haastava päivä sitku-välttelyiden suhteen. Vettä tulee kaatamalla ja lämpöasteita on noin kymmenen. Sitku ilma vaan vihdoin paranee niin saan lisää energiaa ja hyvää mieltä! ;)

      Poista