Sisäisesti aurinkoista perjantaita

huhtikuuta 12, 2013


Työkavereiden kässäkerho kokoontui eilen meillä. Yksi (allekirjoittanut) neuloi, yksi virkkasi ja yksi ensin ompeli ja sitten neuloi. Ihan alkajaisiksi leivoin muffinsseja, jotka katosivat kaikki yhtä yksinäistä jäljellejäänyttä lukuunottamatta parempiin suihin ilman sen suurempia ongelmia. Kauan eläköön seiskaluokan köksäntunneilla jaetut reseptilehtiset mainioine ohjeineen, sanon. Mainittujen aktiviteettien lisäksi katseltiin valokuvia ja selailtiin sisustuslehtiä. Villapaitani valmistunee juuri ajallaan ensi talvea ajatellen.

Viime aikoina olen lähetellyt runsaasti sähköposteja, joihin ei ole tullut juurikaan vastauksia. Eilisen ja tämän päivän soittelin sitten pitkin Etelä-Suomea, ja lopputuloksena löysin kuin löysinkin henkilön, joka vihkii meidät kesällä. Strategiset kysymykset onnistuvat jopa ihan tahtomme suomen ja englannin lisäksi myös  saksaksi, mitä en olisi kyllä odottanut. Erinomaista! Vähemmän innostavaa on esteiden tutkinnan aloittelu, josta kaikki virastotädit muistuttelivat. Odotan jonkinasteista paperisotaa.

Illan aktiviteettinä on aiemmin mainittujen vääränkokoisten farkkujen kuitin etsintä. Ruojake ei ole vieläkään astunut esiin piilopaikastaan. Hyvät uutiset: samalla tullee siivottua. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Saattaisit myös pitää näistä

6 kommenttia

  1. Onks tuo vaaleanpunainen muki Sarjatonta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kyllä, lempparimukini! Tai oikeammin toinen niistä, koska ostin samantien kaksi.

      Poista
  2. Meinasin sanoa että ei se esteiden tutkinta ole homma eikä mikään, kunnes muistin, että mehän siis ei menty naimisiin Suomessa... Täällä me oikea käsi pystyssä vakuutettiin, ettei olla naimisissa tai sukua. Hiellä ja kyyneleillä hankkimani dokumentit, uusi kopio virkatodistuksesta ym. eivät sitten kiinnostaneetkaan.

    Löytyikö kuitti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuitti löytyi joo, ja pöksyt saatiin vaihdettua. Huh. Siellä se piileskeli paperiroskiksessa :) Mulla on tapana kuljeskella tavarat kädessä pitkin asuntoa ja laskea ne sitten satunnaiseen paikkaan. Tästä seuraa sitten mukavia etsintätilanteita tyyliin "kas, täällähän tää laturi on, keittiön kuiva-ainehyllyssä!"

      Poista
  3. Meillä ei muistaakseni ollut mitään vaikeuksia papereiden kanssa, kun Suomessa kelpasi kaikki saksan kielellä, päinvastoin olisi ollut enemmän hommia käännättää kaikki. Ja pappikin osasi saksaa, joten kaikki kävi sekä suomeksi että saksaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo meillä päänvaivaa on tähän asti aiheuttanut lähinnä se, mitä papereita tarvitaan. Mulle selvisi jossain vaiheessa (varmaan kun soitin konsulaattiin), että ite pärjännen Meldebescheinigungilla, mutta mietittiin että tarviiko saksalainen puolikas sitten kuitenkin Ehefähigkeitzeugnissin. Siihenhän sitten tarvittaisiin myös multa vino pino ties mitä. Standesamt käski ensin täyttää esitietolomakkeen, ja he tarvitsevat jo sen käsittelyyn 3-4 viikkoa pystyäkseen sitten kertomaan meille, mitä dokumentteja molemmilta sitten tarvitaan, jotta tuloksena olisi Ehefähigkeitszeugnis. Nyt kuitenkin sitten Suomesta käsin tuli maistraatista viesti, jonka mukaan Meldebescheinigung olisi molemmilta riittävä, eikä sitä ehkä tarttisi edes kääntää. Toivomme parasta!

      Poista