Viikon ensimmäinen maanantai

lokakuuta 31, 2011

Positiivareista, päivää!

----

Jaa ei mennyt läpi. Aloitetaan sitten vaihtoehtoisesti mainion Project Maman avulla:
Joku ääliö on keksinyt kutsua normaaliajaksi sitä, että viideltä tulee pimeää. Faijas oli normaali.
Aamen. Mua väsytti jo ennen kellojen siirtoa (Minne ne siirrettiin? Talviunille? Jos, niin mutkin ois voinut siirtää samalla) niin pirusti, eikä tämä iltapäivän vasta harkitessa alkuillaksi muuttumista saapuva pimeys auta asiaa. Työssäkäyvän herätessä on nyt jo enikeis pimeää, joten ne illat oisi voitu jättää valoisammiksi. Piste. Terveisin nimimerkki "kello tulee kahdeksan ja sinnittelen pysyäkseni hereillä, kuten tein myös kaksi tuntia sitten eli kuudelta".

Sitten toiseen asiaan. Olin keskiviikkona ja eilen lentokoneessa. Pohdiskelin siinä lennon aikana, etenkin laskeutumisen kestäessä ja kestäessä, miksi ihmeessä lentoemäntä tuntuu/tuntui (imperfekti lienee tässä kuitenkin todenmukaisempi) olevan joka toisen tytön suosikkiammatti? "Jos en olisi näin lyhyt, olisin ehdottomasti lentoemo" ja niin edelleen. Lentokoneessa istuminen on jo riittävän epämiellyttävää. Kiitin jälleen onneani siitä, että lennän vain sen reippaat kaksi tuntia: koneessa on meluisaa ja ne korvatulpat unohtuu kuitenkin joka kerta, huonolla tuurilla puoli matkaa vietetään täristen, ilma on kuiva ja muutenkin ällö ja laskeutuminen sattuu niin pirusti korviin, silmiin, hampaisiin ja ohimoihin. Ja kestää ikuisuuden. Yh.

On kyllä sanottava että Helsinki-Vantaa on ideaali lähtökenttä. Se on riittävän pieni, avara, valoisa ja kertakaikkisen kiva. Erityispisteet saavat uudet vessat: siellä lauloivat linnut ja iso koivumaisema aiheutti jopa seesteisen tunnelman. Jäin lähes valokuvaamaan näkyä kunnes kuitenkin poistuin vähin äänin. Lisäksi koppien ovet aukeavat ulospäin, mikä helpottaa huomattavasti itsensä änkemistä sisään lukuisten käsimatkatavaroiden kera. Toista on täällä: kaikki on harmaata ja ahdasta. Pisteet tässä ottelussa kotimaalle.

Yritetään kuitenkin lopettaa johonkin positiiviseen: koska talouden toinen osapuoli on tämän viikon poissa, käytin tilaisuutta hyväkseni ja askartelin uuniin tulemaan perisuomalaisen  makaronisalaatin. Kohta sitä saa!

Saattaisit myös pitää näistä

2 kommenttia

  1. Terve! Ei mullakaan ole valittamista Helsinki-Vantaan suhteen.Jotkut tosin valittaa,mulla hyvä tuuri,kai.Muistinkin juuri nuo vessat,olisit ihmeessä kuvannut.Minä kun kuvaan vessoja kaiken muun mahdollisen ohessa,tai lisäksi.Kuvia on sitten joskus kiva tutkiskella ja huvittaa itseään, kun ei kuitenkaan muista kaikkea mihin on matkoillaan törmännyt.
    paskeriville

    VastaaPoista
  2. Syytä valittamiselle varmaan löytää kyllä niin halutessaan kaikesta, sitä en niinkään epäile. Rajallisen kokemukseni perusteella (lentelen kyllä kohtuullisen usein, mutta yleisimmin samaa reittiä) en kyllä meinaa parhaalla tahdollanikaan löytää sen suurempaa mutinan aihetta Helsingistä. Vessat kuvaan ens kerralla varmasti, jäi vähän kaivelemaan tämä saamattomuus.

    VastaaPoista