Ulkosuomalainen, mihin sinut haudataan?
heinäkuuta 02, 2016
Eihän omaa siirtymistään ajasta ikuisuuteen tule aivan jatkuvasti mietittyä, ja toivottavasti kuluu vielä kymmeniä vuosia ennen kuin aihe on ajankohtainen. Joskus satunnaisesti löydän silti mielestäni ajatuksen siitä, mihin maahan haluaisin viimeisen leposijani sijoittuvan.
Kysymys ei ole lainkaan triviaali. Asun Saksassa, kotini on täällä enkä rehellisesti sanottuna usko, että olemme välttämättä koskaan muuttamassa Suomeen (haaveilen kyllä eläkeläispäivien asunnosta Eirassa tai Kruununhaassa - lottovoittoa tai vaihtoehtoisesti johtoryhmäasemaa odotellessa!). Mutta mitä jos kuolisin nyt vaikkapa auto-onnettomuudessa tai ihan sama miten? Ettäkö hauta Saksassa? Ajatus tuntuu kertakaikkiaan väärältä - rinnastaisin sen Suomen kansalaisuudesta luopumiseen.
Vaan toisaalta: kun tässä vuodet vielä vierivät, mitä iloa Suomessa sijaitsevasta hautakivestä olisi kenellekään? Täällä Saksassa sijaitsevalle perheelleni, miehelleni ja jälkikasvulle, kaikkein vähiten. Kohtuullisen tuoreen ulkosuomalaisen sydämeni sanoo toistaiseksi silti: viekää tuhkani Suomeen ja sirotelkaa ne jonnekin mökille, kun sen aika koittaa.
On jännä nähdä, miten mielipiteeni muuttuu ajan kuluessa - ja minkälainen vaikutus mahtaa olla esimerkiksi Saksan kansalaisuuden hankkimisella, se kun on (lähi)tulevaisuuden suunnitelmissa? Tunnenko sitten olevani niin juurtunut tänne, että oleskeluni muuttuu niin pysyväksi kuin se vain voi olla - sitä viimeistä matkaa Suomeen ei enää tehtäisi?
Mitä mieltä sinä olet?
13 kommenttia
Mielenkiintoinen juttu! Olen joskus asiaa miettinyt mutta en kylla kovin vakavasti. Miehelle olen sanonut etta teeta vakevampaa saa tarjota haissa ja Suomeen ei tartte vieda, mieluummin johonkin lahelle minne ei-muslimin hautaavat. En koe tarkeaksi itseasiassa hautapaikkaa nyt mutta voisin kuvitella etta ajattelen ehka toisin kun (ja jos) ikaa tulee lisaa mittariin.
VastaaPoistaKyselin asiasta useammassakin paikassa Facebookissa ja yleisin mielipide tuntui olevan, ettei asialla ole niin väliä tai että tärkeintä on olla lähellä perhettä eli nykyisessä asuinmaassaan. Kun järjellä miettii, niin niinhän se onkin. Mutta yllättävän moniulotteinen kysymys silti!
PoistaMinun toivomukseni on hautaus Friedwaldiin eli tuhkaus ja uurnan hautaus hautametsään puun juurelle. Olen käynyt kävelyllä erään tutun nimikkopuun luona. Ajatus tuntuu minusta hyvältä.
VastaaPoistaMustakin hautametsä on todella kaunis ajatus. Mummo haudattiin Suomessa sellaiseen ja tykkäsin siitä kovasti: ihan luonnontilassa oleva metsä, jonne laitettiin vaan tosi simppeli nimikyltti siellä jo valmiiksi olleeseen kiveen. Mitään istutuksia ei saa viedä. Tossa yhdistyy kaksi tärkeää asiaa: luonnollisuus ja se, ettei läheisille tule ongelmia haudan hoitamisen kanssa.
PoistaOlipa mielenkiintoista pohdintaa!
VastaaPoistaMyönnän, etten ole miettinyt tätä pätkääkään tästä näkökulmasta. Sen olen päättänyt jo kauan sitten, että haluaisin minut tuhkattavan. Uurna olisikin sitten varmasti helppo kuljettaa Suomeen - tässä tilanteessa kuitenkin suurin osa läheisistä on siellä, ja se tuntuisi luontevalta.
Mutta aika varmasti muuttaa asiaa. Jos joskus on lapsia ja asuinpaikka on ollut vuosikymmenet muualla, saattaisikin jo tuntua oudolta, jos hautaus olisi muualla kuin siellä missä asui viimeisenä. Tunnistan kyllä tosi hyvin tuon sun tunteen, että hautaus Saksaan tuntuisi ainakin vielä väärältä. Toivotaan, ettei asiasta tule ajankohtaista vielä vuosikymmeniin!
Näin täytyy toivoa! Luulen, että lapset kyllä tosiaan muuttavat tilannetta. Jos miettii asiaa heidän ja puolison kannalta, niin tokihan on parasta jos hauta on jossain heidän lähellään. Kyselin mielipiteitä myös Suomalaiset Saksassa -fb-ryhmässä, ja olin aika yllättynytkin ettei juuri kukaan jakanut ajatustani siitä, että tänne hautaaminen tuntuisi oudolta. Ehkä tämä on tuoreehkon ulkomailla asuvan ajatusmaailmaa?
PoistaTuhka Itämereen, Suomen ja Saksan välille, se sopis mulle hyvin.
VastaaPoistaSamaa sanoivat useat tuolla saksansuomalaisten fb-ryhmässä. Kaunis idea kyllä.
PoistaEnsin ajattelin, että sama se, kunhan jonnekin. Seuraavaksi tuli mieleen, että entä jos kuolisin lomalla Suomessa? Ehkä kuulun kuitenkin enemmän tänne.
VastaaPoistaTämä ei nyt kuulu tähän, mutta kerran kirjoitit kaksoiskansalaisuudesta, taisin silloin kommentoida, että olen miettinyt sitä, ehkä vielä joskus. Se joskus oli sitten maaliskuu, silloin sain saksalaisen henkilöllisyystodistuksen.
Oo, onnittelut! Miltä nyt tuntuu? Oliko erilaista katsoa Saksan pelejä EM-kisoissa? Yksi kansalaisuuden hankkinut perheenisä nimittäin kommentoi joskus, että odottamattomasti jalkapallojoukkuekin tuntui yhtäkkiä "omalta". Mäkin olen miettinyt sitä kansalaisuutta tässä kohtuullisen useasti, joten ehkä saan vielä lähiaikoina aikaiseksi! Kuulin lisäksi huhuja, että väitöskirjakin riittäisi korvaamaan sen kielikokeen, mikä olisi tietty loistava juttu.
PoistaKiitos!
PoistaMinä opettelin saksaa voidakseni mennä katsomaan Bayernin pelejä Müncheniin ja hölkkäsin nuorena Saksan maajoukkueen verkkareissa, kuka tietää, olisinko mitä ilman jalkapalloa ylipäätään täällä :)
Kun soitin sinne ulkomaalaistoimistoon, niin se ihminen sanoi puhelun lopuksi, etten tarvitse mitään kielitodistusta, niinkin voi siis ilmeisesti käydä. Syntymätodistus vaati vähän enemmän työtä, sain sen onneksi suoraan saksaksi (vähän hassuja sanoja siitä löytyi) ja siinä sivussa tuli tuettua Suomen taloutta. Aika paljon paperia sai lähettää, mutta niinhän se tässä maassa on.
En tiedä, mikä nyt olisi toisin, mutta jotenkin se tuntuu siltä.
Vanhempani muuttivat 50 vuoden ulkomaanoleskelun jälkeen takaisin Suomeen. Jotenkin tuntui vasta sitten (80vuotiaana)luonnolliselta palata kotimaahan takaisin. Olivat kylläkin miettineet paluumuuttoa aina, mutta kulttuurierot siihen aikaan (esim. 70luvulla)aika suuret. Isäni kuoli sitten synnyinmaassaan ja mielestäni se oli ainoa ja oikea ratkaisu palata juurilleen, vaikka itse jäänkin ulkomaille asumaan.
VastaaPoistaVarsin mielenkiintoista muuttaa noin pitkän ajan jälkeen takaisin! Voisin kuvitella, ettei paluu ollut ehkä aivan yksinkertainen.
Poista