Suhteestani fysiikkaan

tammikuuta 18, 2011

Koska suuressa viisaudessani en opintojeni aikana lukenut niitä kursseja, jotka mua olisivat oikeasti kiinnostaneet ja joista olisi ollut runsaahkosti hyötyä myöhemmässä elämässäni eli väikkärini teossa, joudun tekemään sen nyt. Suurena motivaatiotekijänä työpäivien osittaiseen kuluttamiseen useankin kirjan ääressä (asia on sen verran vaikeaa, etten yleensä ymmärrä ekalla lukemalla juuri mitään, jolloin usean version lukeminen saattaa hyvinkin lopulta tuoda ahaa-elämyksen) on tieto siitä, etten yksinkertaisesti oikein selviä tutkimuksestani ilman kunnollisia pohjatietoja. Vielä suurempi into lukemiseen seuraa siitä, että joudun mitä oletettavimmin tenttimään pari suurta kurssia (suullisesti! iik) saadakseni oikeuden väitökseen sitten kun sen aika koittaa, koska tutkintoni on ulkomailta. Toisen näistä kursseista pitää meidän oma proffa, enkä ymmärrettävästi haluaisi olla ihan tyhmä tenttitilanteessa. 

Opeteltavien ja ymmärrettävien asioiden listalla on siis näin ekana käytännössä puhdasta kiinteän olomuodon fysiikkaa. En oo mikään ekspertti koska, kuten sanottua, opiskelin jotain ihan muuta, mutta tähänastisten kokemusteni perusteella en just keksi juuri vaikeampaa aihetta, jota tarvitsisin päästäkseni eteenpäin (suhteellisuusteoriat ja muut jätän siis suosiolla huomiotta) (fyysikot kuten Tutkimusmatkailijatar saattavat toki keksiä muutamankin). Tästä johtuen itseopiskeluni on välillä aikamoista suossa rämpimistä, mutta riittävän monen lähteen läpikahlaamisen jälkeen asiat alkaa kuin alkaakin selkeytyä. 

Tänään esimerkiksi käytin puolet työpäivästäni 15 sivun lukemiseen ja hyvä tuuleni parani entisestään kirjan edetessä. Koska aihe tosiaan on niin pirun vaikea, en voi mitenkään sanoa olevani nyt valmis näiden 15 sivun kanssa, mutta pääsin jo kolkuttelemaan ymmärryksen portteja. Nyt tarvitaan siis enää ehkä muutama lukukerta yhdestä toisesta kirjasta, paljon töherryksiä ja pari työpäivää ja voin tyytyväisenä kertoa itselleni tajunneeni tänkin asian! Tää vaihe on ehkä mun lemppari: alun harhailun jälkeen tuottaa suurta tyydytystä havaita oppivansa ja ymmärtävänsä. Tän oppimisen ilon löysin lukiossa lähinnä matikasta, sen jälkeen satunnaisesti kemiasta (useimmiten kylläkään en) ja nyt siis ehkä tieteistä jaloimmasta eli fysiikasta.

Tutkimus on juuri siksi niin siistiä, että siinä pitää ymmärtää miksi asiat ovat niinkuin ovat. Ilmiöiden syitä etsiessä voi aina peruuttaa alemmalle tasolle, kunnes lopulta tarvitaan just näitä asioita joita nyt kahlaan läpi. Oikeastaan lähes kaikki on pohjimmiltaan fysiikkaa, eli sitä munkin on nyt luettava. Lukemisessa mulla näyttää olevan kaksi moodia: paniikki ja itsevarmuus. Ensimmäisessä vaiheessa en (vielä) tajua lukemastani tekstistä juuri mitään, enkä myöskään saa langan päästä kiinni koska mulle iskee epävarmuus ja sitä myötä myös ahdistus, ettei mistään tule mitään. Kun saan rauhoituttua, muistan olevani oikeastaan vakaasti sitä mieltä, ettei ole olemassa mitään asiaa, jota en halutessani ymmärtäisi. Kun muistan tämän, kaikki sujuu mainiosti.

En voisi kuvitella olevani onnellinen työssä, jossa en pyörittelisi riittävän vaikeita asioita enkä siten saisi kokea ymmärtämisen iloa. Tämän takia väitöskirja lienee mulle oikea ratkaisu (tää ois syytä muistaa seuraavan ahdistuksen iskiessä!). Musta on ihan parasta, että esimerkiksi nyt oon edelleen loistotuulella, koska istuin alkuiltaan asti kirjojen ääressä. Mahtavaa että oon just täällä enkä ansaitsemassa pennosiani jollain muulla tavalla ja jollain muulla alalla!

Saattaisit myös pitää näistä

3 kommenttia

  1. Ehkä sun onnesi on, että karsastit fysiikkaa riittävän pitkään, nyt voit innostua siitä :)

    VastaaPoista
  2. Oikea taisteluasenne! Itse kymmenen vuotta sitten tankkasin kesäopiskelijana yliopistolla kymmentä sivua yhdestä kirjasta kuukauden ajan, kun en millään meinannut tajuta sitä. Yritin laskea läpi kaikki laskut. No, nyt pitäisi sitten kirjoittaa vastaava läpyskä samasta aiheesta. Enpä olisi silloin ikinä arvannut. Päätin, etten ainakaan kirjoita niin perkuleen vaikeaa tekstiä vaan yritän esittää asiat sillä tavoin, että olisin itsekin ne 20-vuotiaana jotenkin nopeammin ymmärtänyt, jos ne olisi esitetty sillä tavoin.

    Ja, näin bonuksena mainittakoon, että olen siis materiaalifysiikan alalta valmistunut. (Mutta olen siis röntgensirontamenetelmiin erikoistunut.) Mun täytynee tosiaan alkaa lukea tätä sun blogia, että saan selville, mistä aiheesta teet väikkäriä..

    Tsemppiä opiskeluun! :)

    VastaaPoista
  3. Touko: saattaa hyvinkin olla. Voi olla että KOF olis kuitenkin ajallaan suoritettuna lannistanut :)

    Tutkimusmatkailijatar: Filosofiasi kirjan tekoon kuulostaa loistavalta. Oon ite usein lukiessani miettinyt, eikö joku voisi kirjoittaa kirjoja myös siten, että aiheesta ensimmäistä kertaa lukevat ymmärtäisivät myös jotain. Samaa mietin usein meidän vanhemman post-docin kanssa... Jotenkin ihmiset näköjään unohtaa, minkälaista oli, kun ei vielä tiennyt kaikkea mitä nyt.

    Väikkärin aiheen voin kertoa ihan tässäkin: se on OLEDit ja tarkemmin ottaen niiden elinajan pidentäminen. Oon siis siirtynyt ympäristötekniikan ja kemian puolelta materiaalitekniikkaan, joka täällä on musta aika pitkälti myös fysiikkaa. Blogia voit kyllä mielellään lukea tästä informaatiosta huolimatta :)

    Kiitos tsempistä! Kyllä tää tästä :)

    VastaaPoista