Paluu Tylypahkaan

huhtikuuta 12, 2016

Huh, tässä on nyt ollut kaikenlaista. On käyty työhaastatteluissa, jätetty väitöskirja professorille ja mietitty mahdollisia muuttokuvioita. Ihmekös tuo, jos olo on hiukan vetämätön ja keho sekä mieli kertovat olevansa pienen levon tarpeessa. Tänään olen siis viettänyt aikaa hunaja-inkivääriteen sekä mansikoiden kanssa sohvalla.

Seuranani on ollut myös ensimmäinen Harry Potter. Pitkä matka on tultu niistä lukiovuosista, jolloin ahmaisin ensin pikkusisaruksille hankitut kolme ensimmäistä kirjaa jonkun epäonnisen koeviikon aikana ja hankin ne samat sen jälkeen englanniksi ihan vaan treenin takia. Seuraavat Potterit ostinkin aina samantien niiden ilmestyttyä - viimeisen luin heti siltä istumalta kaksi kertaa putkeen enkä halunnut uskoa kaiken olevan nyt ohi. 

Viimeiset pari vuotta ovat olleet surkeita lukemisen suhteen. Vähäisestä vapaa-ajasta kilpailevat ompelujutut, blogihommat sekä, myönnän auliisti, kaikenlainen täysin turha, mitä nyt internetistä sattuu löytymään. Siksi tuntuikin varsin luksukselta ihan vain istua sohvalla kirjaan uppoutuneena. Ensimmäinen osa on nyt luettu, ja tuntui kuin olisin tavannut uudestaan vanhan ystävän. Olen varovasti ajatellut, että voisin tässä kevään ja kesän aikana lukea loputkin Potterit näin vuosien jälkeen uudestaan. Tuntuu, että elämäni voisi hyvinkin hyötyä matkasta Tylypahkaan.


Hyötymisestä puheen ollen - jos elämäni jostain hyötyy, niin juuri alkaneesta parsakaudesta! Paikallisten viljelijöiden kojut ovat ilmestyneet joka nurkkaan, ja olenkin alkoittanut vihreän parsan maanisen kotiin kantamisen. Tuoreena käytännössä suoraan pellolta tuotuna se on jotakuinkin parasta, mitä ihminen voi tähän aikaan vuodesta syödä, sanon minä.

Ich habe wieder nach Jahren Harry Potter gelesen! Heute habe ich das erste Buch fertig bekommen, und habe mich gefühlt, als hätte ich einen alten Freund wieder getroffen. Ich überlege vorsichtig, die ganzen anderen auch während des Frühjahrs / Sommers zu lesen. Bei mir/uns ist gerade so viel los, dass eine Reise nach Hogwarts nicht schaden würde, denke ich. Und apropos schaden - der Anfang des Spargelsaisons schadet auch definitiv nicht! Ich brauche gerade nichts anderes zum Essen, so herrlich schmeckt der grüne Spargel!

Saattaisit myös pitää näistä

19 kommenttia

  1. Hihi, piti katsoa netistä, mikä on Tylypahka. Taisi olla vuosi 1998, kun oltiin Uudessa Englannissa ja kirjakaupat oli täynnä Harry Potter-kirjoja ja me ihmeteltiin, että kuka on Harry Potter.
    Meilläkin syödään jatkuvasti parsaa, huomenna tarjotaan sitä taas vieraille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, on siis olemassa ihmisiä, jotka EIVÄT ole lukeneet Pottereita! Mä puhuin niistä joku vuosi sitten miehelle, joka meinasi aluksi ettei hän kyllä mihinkään lastenkirjoihin koske, mutta aloitti sitten kuitenkin. Sen jälkeen herra löytyikin jokaisena vapaana hetkenään sohvan pohjalta, kunnes kaikki kirjat oli luettu. Vaikka parastahan noissa taitaa olla se, että alkuperäiset lukijansa kasvoivat kirjojen mukana. Ensimmäiset noista ovat vielä selkeitä nuortenkirjoja, mutta viimeiset osat ovat sitten jo aika synkkiä. Niitä en aivan pienille antaisi enää luettavaksi.

      Olisi kyllä lähes rikos olla syömättä nyt parsaa! Mitäs kokkaatte siitä tänään? Mä tajusin juuri, etten ole ihme kyllä koskaan tehnyt hollandaise-kastiketta. Ehkä tämä käsittämätön tilanne pitäisi korjata tämän parsakauden aikana!

      Poista
    2. Se oli silloin, kun kirja oli juuri englanniksi ilmestynyt, ekan osan luin englanniksi (enkä muita ole lukenut), siksi Tylypahka oli mulle tuntematon.
      Tänään tulee iltapalalla naapurit, joita en tunne oikein hyvin ja päätin laittaa tätä KLIK. Olen tämän reseptin oppinut sata vuotta sitten televisiosta, se menee ainakaupaksi, en kerro ihmisille, mikä kalorimäärä siinä on. :-)

      Poista
    3. Jaahas, vaikuttaa varsin kokeilemisen arvoiselta! Pistän talteen :) Toi varmaan onnistuisi meidän uunista huolimatta - ihan mahdottoman ärsyttävää, siitä nimittäin meni alalämpö rikki. Mitään ei voi leipoa, kun kaikki on pohjasta raakaa ja pinnalta palanutta. Ja koska keittiö on vuokraemännän, tässä varmaan kestää ennen kuin tilanne paranee...

      Eihän noita kaloreita kannata miettiä, aivan toisarvoinen seikka! ;)

      Poista
  2. Hei, sinulle on haaste blogissani :)http://www.rantapallo.fi/lempipaikkojani/2016/04/13/olen-onnellinen/

    VastaaPoista
  3. Hurjasti energiaa tulevaisuusaatoksiin! Ei ole helppoa se, ei. Ehkä parsasta ja mansikoista saa tarpeeksi vitamiineja mietinnän avuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistaiseksi en ole kyllä löytänyt mitään, mihin parsa ja mansikat eivät tehoaisi :)

      Poista
  4. Oi voi! Mansikoita, parsaa ja Harryä, ei sen parempaa kevätpäivää saa! Pitäis kaivaa omatkin kirjat taas esiin, mullakin on ne englanniksi, siintä on vuosia kun nähtiin viimeeksi... Vaikka olen pari vuotta jo melkein vain e-kirjoja lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsin totta! Parsat on nyt hotkaistu parempiin suihin, joten huomenna täytyy jälleen suunnata ostoksille :) Kaivas säkin Potterit esiin, näitä on suorastaan ihmeen kiva lukea taas näin riittävän pitkän tauon jälkeen. Toinen kirja on jo reippaasti käynnissä :)

      Poista
  5. Olisipa ihana saada tuoretta parsaa! Viime kesänä en nähnyt suomalaista lainkaan!! Tsemppiä hulinaviikkoihin ja muutenkin arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalainen taitaakin olla tosi harvinaista, eikö vaan? Se ei ilmeisesti sitten kasva kovin hyvin niin pohjoisessa. Harmi juttu! Täällä Saksassa syödään useimmiten valkoista parsaa, mutta onneksi tuota vihreääkin löytyy hyvin kun vähän etsii. Se maistuu musta paremmalta, plus ehdoton etu on ettei sitä tartte kuoria ;)

      Kiitos tsempistä! Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa, kun saadaan jotain selvyyttä edes johonkin. Ihanaa kevättä sinne!

      Poista
  6. Mä olen joskus miettinyt, pitäisikö Potterit lukea uudestaan, kun en oikein enää edes muistanut ensimmäisten osien tapahtumia viimeistä osaa lukiessa. En ole vielä saanut aikaiseksi. Lukemattomia kirjoja on maailma täys, ja mulla on ihan samat aikasyöpöt kuin sulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän monia, jotka eivät juuri koskaan lue kirjoja toista kertaa juuri tuosta syystä, että niin paljon uusiakin on lukematta. Itsehän kuulun ennemmin niihin, jotka kahlaavat lempikirjansa läpi uudestaan ja uudestaan (lähinnä puhun tässä ylpeydestä ja ennakkoluulosta, jonka olen lukenut tässä vuosien varrella varmasti kymmenen kertaa...). Koska en ole lukenut juuri mitään ikuisuuteen, kaipasin nyt jotain, jonka tiedän liimaavan sohvan nurkkaan. Kun päässä surisee kaiken muun levällään olevan takia, on ihanaa että edes kirja on sekä tuttu että tosi hyvä.

      Poista
  7. Tiedän tasan mitä tarkoitat. Viime vuosina ne harvat kirjat joita olen lukenut, ovat olleet asiaproosaa, enkä siihen koskaan heittäydy samoin kuin romaaniin. Jouluksi käly lähetti pokkarin, mikä elämys pitkästä aikaa!

    Minäkin luin viimeisen Potterin melkein yhdeltä istumalta. Päivystin koko viikonlopun, mutta oli erinomaisen hiljaista. Istuin Näsijärven rannalla päivystyskännykkä viltillä vierelläni ja luin.

    Täällä kauden ensimmäinen parsanippu oli pettymys. Pitänee valikoida tarkemmin seuraava! Periksi ei voi antaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin luin tässä loppusyksystä piiiitkästä aikaa ihan rehellisen aivottoman mutta varsin hyvin kirjoitetun pokkarin, jonka olin saanut synttärilahjaksi. Kävin yksin viikonloppureissulla Wienissä moikkaamassa siellä harjoittelussa olevaa siskoa, ja mikä autuus! Luin lentokoneessa, junassa, ratikassa, sängyssä ja vähän missä vaan, missä oli aikaa. Juuri tuollaista lukemista olin kaivannut: en haluaisi lukea mitään kovin raskasta (tällä tarkoitan surullista tai muuten kamalaa), vaan just tuollainen kepeä ja sympaattinen teos on varmaankin parasta tähän hetkeen. Voisihan tätä tosiaan harrastaa hieman useamminkin...

      Poista
    2. Niin ja pidän peukkuja paremman parsan löytymiselle!

      Poista
  8. Nyt toivon, että teet tuota linkitettyä pastaruokaa ja selvität sen valmistuksen myös saksaa taitamattomalle ! Joskus kauan aikaa sitten, meillä oli työhön liittyvä konferenssi Saksassa ja esimieheni matkusti sinne aina kylmälaukun kanssa ja toi aina parsaa takaisin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pitääpä katsoa, saanko aikaiseksi :) Mutta pikakäännös onnistuu tässäkin: otetaan 250 g paahtoleipää, josta leikataan reunat pois. Leipäpalat asetellaan vuokaan. Sitten kuoritaan ja keitetään kilo parsaa (pitää jäädä napakaksi) ja asetellaan varret leipien päälle. Sen jälkeen paistetaan 200 g tommosia kinkkukuutioita (tai pekonia tai mitä näitä nyt on) 100 grammassa voita ja kipataan molemmat parsojen päälle. Lopuksi sekoitetaan 4 munaa, 250 g kermaa ja 3 rkl emmentalia, maustetaan suolalla ja pippurilla ja kipataan vuokaan. Paistetaan 200 asteessa 15 min.
      Jos testaat, kerro maistuiko! :)

      Ja vau, aivan ihailtavaa toimintaa esimieheltäsi! Itse asiassa ihmettelen, mikseivät vanhempani ole koskaan tehneet samaa. He kun pitävät parsasta kovasti, ja tokihan tämä ihan suoraan pellolta tuotu maistuu erilaiselta kuin jostain Meksikosta saapunut.

      Poista