Oi mikä ihana ilta

syyskuuta 27, 2014


Meillä oli eilen mukavan rauhallinen koti-ilta. Syötiin pannaria ja pieni mies hihkui seuranamme omassa istuimessaan pöydän ääressä. Myöhemmin ukkeli harjoitteli kääntymistä (vielä ei ihan onnistu) sekä piti tyytyväisenä yleistä ähinää ja puhinaa lattialla vanhempiensa istuessa raukeina (ja täysin vatsoin) sohvalla.

Koska nyt on taas se aika vuodesta, kun sosiaalinen mediani täyttyy Vain Elämää -päivityksistä, kävin kurkkaamassa näkyisikö joku pätkä ohjelmasta myös täällä. Mikä onni, koko sarja on katsottavissa ulkomailla! Aikaisempien kausien kohdalla mieleeni ei ollut tullut tarkistaa näkyvyyttä, joten ne jäivät katsomatta. Upposin tyytyväisenä vielä hieman syvemmälle sohvaan keskeneräinen villasukka kaverinani ja katsoin ensin ekan ja sitten myös haltioissani samantien eilisenkin jakson. Mies vei sillä aikaa pikku-ukon nukkumaan ja palasi sitten sohvalle ihmettelemään, miksi tässä merkillisessä ohjelmassa kaikki sekä televisiossa että yhden hengen otoksen perusteella myös kotikatsomossa näyttävät itkeskelevän joka biisin aikana.

Meillä ei ole televisiota. Kun sellainen vielä ensimmäiset vuoden tai kaksi pyöri nurkissa, sitä ei tullut juurikaan katsottua. Olen aika huono tv-viihteen kuluttaja enkä jaksa myöskään muutamaa poikkeusta lukuunottamatta innostua elokuvista. Ehkä juuri siksi olinkin eilen suorastaan lapsellisen innoissani siitä, että katsoin kaksi tuntia (suomalaista!) televisiota ja neuloin siinä sivussa villasukkaa. Toisin kuin arki-iltoina, en ollut yksin vaan mies istui siinä vieressä sohvalla puuhastellen omiaan, kun taas pikku-ukkeli tuhisi tyytyväisenä sängyssään. Tavallistakin tavallisempi viikonloppuilta, joka tuntui kuitenkin niin erityiseltä. 

Saattaisit myös pitää näistä

12 kommenttia

  1. Siis mun alkaa aina tekemään mieli macaroneja kun nään niitä jossakin, kuten nyt tuossa kuvassa :D

    Entisenä Apisfanina täytyy todeta, että kovasti odotan jo seuraavaa Vain elämää jaksoa. Hetken jopa harkitsin Ruutu plussan tilaamista, jotta näkisin sen heti ennakkoon, mutta johonkin se raja on vedettävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eiku leipomaan! Mä voisin tehdä noita jotakuinkin jatkuvasti, jotenkin hauskaa puuhaa kun syntyvät aika nopeasti ja lopuksi voi aina kehua itseään, koska on saanut jotain noinkin pro-kamaa aikaiseksi ;)

      Toivottavasti ens viikolla kuullaan paljon vanhempia Apis-biisejä! Mä en oikein syty uudempaan tuotantoon, mutta vanhemmissa on kyllä paljon helmiä :) Oon vieläkin ihan täpinöissäni siitä, että pystyn kattomaan täältä ulkomailtakin käsin!

      Poista
  2. Äääk! Sarjahan tosiaan näkyy ulkomailla utsjoella! :-))) Näin mainoksen Suomessa, ja harmittelin kun en jäänyt Suomeen. Tiedän jo mitä teen huomenna illalla! Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  3. Löysin blogisi erään toisen blogin kautta, ja täällähän on vaikka mitä kivaa. :) Jäänkin seurailemaan. Myös senkin vuoksi, että meillä on luultavasti ensi keväänä tiedossa Saksan matka, niin täältä voin saada jotain vinkkejä. :)

    http://pikku-bambin.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva kuulla, ja tervetuloa! Kävin toki heti myös vastavierailulla :)

      Poista
  4. Sama täällä! Telkkaria ei tule katsottua juuri koskaan, vaikka en tiedä onko netissä roikkumiseni yhtään parempi kuin telkkarin toljottaminen.. Mutta siis tuon pillittämisen vuoksi en voinut katsoa sarjaa ekana vuonna! Siis minusta se oli niin teennäistä, että minua ällötti.. Nyt kyllä olen tykännyt sarjasta, uudet biisiversiot ovat usein todella hyviä.. Mutta minusta nämä itkeskelyt ovat edelleen välillä niin näyteltyjä.. :) ihan kivaa viihdettä silti, ja ehkä parasta on se ohjelmanumeron tuntu, kun perjantai-iltana tulee Vain elämää ja on aihetta istua vain ja katsoa telkkaria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, meikä taas on itsekin sellainen itkeskelijä, että artistien kyynelehtiminen ei herättänyt minkäänlaisia epäilyksiä. Ja tosiaan, tuo ohjelmanumeron tuntu on kyllä ehkä parasta koko hommassa! Jotenkin ihanan spesiaalia katsoa telkkaria sohvalla joku neulos kädessä (vaikkakin oikeasti kyseessä on siis läppäri jakkaran päällä -viritelmä), kun kyseinen aktiviteetti ei kuulu normaalirepertuaariini lainkaan.

      Poista
  5. Minä taidan sitten olla ainoa, joka ei katso tuota ohjelmaa, vaikka telkkaria jonkin verran katsonkin... Tämän kauden ensimmäisestä jaksosta kyllä taisin ensimmäiset 20 minuuttia katsoa, mutta eeei vaan ollut mun juttuni ollenkaan.

    Ja mitä mitä, onko noiden macaronien leipominen siis helppoa? Mulle ei ole tullut mieleenkään edes kokeilla, kun jostakin telkkarin kokkiohjelmasta jäi mieleen, että se olisi jotakin kvanttifysiikkaan verrattavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olishan se kyllä kummaakin, jos jokaikinen suomalainen olisi täpinöissään ohjelmasta - mun facebookin sekä muun sosiaalisen median perusteella leijonanosa kuitenkin on. Suakin siis tarvitaan tasapainon ylläpitämiseksi! ;)

      Macaronit on tosiaan aika iisejä - tosin muutamia mysteerejä on myös osunut matkan varrelle Tästäpä sainkin idean pyöräyttää niitä toivottavasti hyvinkin lähiaikoina ihan siinä mielessä, että kirjoittaisin niiden tekemisestä vähän enemmänkin!

      Poista
  6. Moikka! Ompa mukava blogi:) Oon ite menossa Saksaan lomalle pariks päiväksi ekaa kertaa elämässä..kääk! Hiukan jännittää..erityisesti kulkeminen siellä :)

    VastaaPoista