Kevät

maaliskuuta 05, 2013


Laitan tähän sadannen kuvan sohvasta ja seinästä enkä edes häpeä, sillä siinä näkyvät myös viime päivinä loputtomasti iloa aiheuttaneet PILVETTÖMÄLTÄ TAIVAALTA PERÄISIN OLEVAT AURINGONSÄTEET. Näillä tienoin talvi on kylläkin lyhyempi kuin Suomessa, mutta silti ikävän harmaa ja yleensä (onneksi) vähäluminen. Jos jotain muuta kuin vettä sataa, muuttuu se lähes samantien maagisesti loskaksi. Ehdin tässä jo miettiä, koska mahdoinkaan viimeksi edes nähdä koko aurinkoa muuten kuin vilaukselta (ja lisäksi kysyä itseltäni, miksi en ole vieläkään ostanut kirkasvalolamppua). Maaliskuun alusta esimerkillisen täsmällisesti alkanut kevät tuli siis kuin tilauksesta. Aamuisin on vielä kylmä, ehkä pakkastakin, mutta päivällä lämpötila on viime päivinä kohonnut jo kymmenen asteen paremmalle puolelle. Sovittiin töissä, että heti, kun päästään viiteentoista asteeseen, yksi ryntää hakemaan kaljatynnyrin, toinen grillin ja kolmas sinne laitettavat syötävät. Tällä viikolla jäätäneen vielä parin asteen päähän, mutta kauaa ei tarvitse enää odottaa! Pojat sanoivat tuovansa ikkunalle lämpömittarin, ettei aloituskäsky vaan menisi ohi.

Huvittaisi aika reippaasti ottaa ja maalata tuo epämääräisen kellertävä seinä vaikka nyt ensi alkuun valkoiseksi. Valitettavasti kanssa-asukas on kuitenkin tiukasti valkoisia seiniä vastaan, ja niitä on asunnossa kuulemma jo riittävästi. Vuokrasopimuksessa taas lukee, että seiniä saa maalata vain luonnonpigmenttiväreillä, ja niiden kanssa jonkun tietyn värisävyn etsiminen johtaa usein juuri tuohon kuvassa näkyvään lopputulokseen, joka nyt ei missään vaiheessa ollut aivan se auringonkeltainen, jota haettiin. Yllätysmomenttia siis ilmassa. Emme jaksa millään ryhtyä loputtomaan maalaussuohon, ja lisäksi seinän maalasi aikanaan toisen osapuolen tätä nykyä edesmennyt isä. Juuri tuolla epäsopivalla värillä on siis tunnearvonsa, joten epäilen, että se on jo voittanut tämän taistelun. Sain kyllä luvan maalata kuvan ulkopuolelle jäävän, ikkunoiden viereisen pikkuseinän valkoiseksi. Otan vastaan vetoja siitä, tapahtuuko näin tänä vuonna, ensi vuonna vaiko koskaan.

Lopuksi muistutuksena kaikille: Minä olen hyvä! -viikko on edelleen käynnissä! Päätin päästää itseni tän päivän kehuissa helpolla, ja totean, että osaan suomea, englantia ja saksaa niin hyvin, että pystyn leikkimään kaikilla kolmella kielellä. Ja koska tämä itsensä kehumisen teemaviikko liittyy lähinnä töihin, niin tämä monikielisyys tarkoittaa tietysti myös sitä, että osaan keskustella sujuvasti tieteestä kielestä riippumatta. En myöskään tarvitse ketään natiivia oikolukemaan englanniksi kirjoittamiani artikkeleita. Hyvä minä!

Saattaisit myös pitää näistä

2 kommenttia

  1. Eiks sulla ollut kirkasvalolamppu jossain vaiheessa vai muistanko ihan väärin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli, mut se ei koskaan muuttanut tänne. Nyt siitä nauttii siskonruojake, joka kehtasi jopa esitellä sitä bloginsa yhdessä kuvassa tässä hetki sitten!

      Poista